Työn menettäminen on useimmille ihmisille kriisi, eräänlainen käännekohta elämässä. Työttömyys laittaa elämän rutiinit tauolle ja asettaa ihmisen kasvotusten olemassaoloaan koskevien kysymysten kanssa - kuka minä olen työstäni riippumatta?
Työttömyyteen liittyvien hankalien tunteiden ja ajatusten käsitteleminen on tärkeää, mutta pahaan oloon voi myös jäädä huomaamattaan kiinni. Pitkittynyt paha olo voi toisinaan liittyä tilanteeseen, jossa elämä on työttömyydestä johtuen asetettu pysäytystilaan- se elämä jota todella haluaa elää odottaa jossakin: sitten.. /jos../ kun..
Väliaikainen palkkatyöstä vapautuminen mahdollistaa levon ja voimien keräämisen, pysähtymisen. Se voi olla tärkeiden suunnitelmien ja unelmien kypsyttelyn aikaa. Tienhaara, jossa voi arvioida oman elämän suuntaa, tavoitteita ja mahdollisuuksia löytää uudenlainen, ehkä syvempi näkökulma itseen ja omaan elämään.
Elämän tarkoituksen ja sen merkityksellisyyden pohtiminen ja oman itsensä muuttaminen on työlästä ja kuluttavaa, eikä ihminen yleensä vapaaehtoisesti siihen ryhdy. Työttömyys voi toisinaan olla polku henkisen kasvun tielle, jota ilman käsillä olevaa elämäntilannetta ei ehkä tulisi aloitettua.
Elämän arvokkuus, mielekkyys tai ihanuus löytyy omia arvoja tutkimalla ja niitä todeksi elämällä. Arvojen kirkastuminen antaa suunnan ja selkiyttää sen, mikä itselle on oikeasti merkityksellistä, tärkeää ja miksi. Arvot ohjaavat viisaisiin päätöksiin ja täydempään elämään. Arvoihin sitoutumalla, arvokkaita tekoja tekemällä on mahdollista tavoitella omaa ihmisenä olemisen ihannettaan.
Arvot välittyvät meistä. Ne näkyvät teoissa, sanoissa, ilmeissä, eleissä jopa kävelytyylissä. Mihin arvoihin sinä haluat sitoutua - kuka tahdot työstäsi riippumatta olla?
Kirjoittaja on Jaana Rajaveräjä, Tamperelainen psykoterapeutin, työnohjaajan ja kouluttajan töitä tekevä äiti – puoliso- pilvibongari- postimerkkeilijä- bloggari – karavaanari
