Viime aikoina valtion työllistämiskeinot ovat olleet lähes viikoittain keskustelussa valtionhallinnossa, mediassa ja vähän kaikkialla. Uusi keinovalikoima on työntämässä päätään esille. Lisäksi maailman globaalisuus, uudet ideat, netti ja some sekä monta muuta asiaa tulevat vaikuttamaan joko lyhyellä tai pitkällä aikavälillä siihen, että myös meidän työn tekeminen sekä työmarkkinamme tulevat väistämättä muuttumaan ja uusia markkinoita tulee syntymään. Halusimme sitä tai emme. Miksi näitä sitten nimitetään, on terminologiaa.

En lähde tässä kohtaa ottamaan kantaa muuttuviin tai uusiin keinoihin. Tärkeintä on että niitä saadaan. Sen sijaan yksi mieltäni askarruttanut asia on keinojen täytäntöönpano. Eritoten, kun nyt puhutaan valtion uusista työllistämisratkaisuista.

Keinojen täytäntöönpanossa ei voida mielestäni lähteä nykyisistä työllistämistukien toiminnasta – siitä samasta millä maahanmuuttopäätöksiäkin tehdään – eli siis tapauskohtaisesta ratkaisusta. Aina kun työnantaja tai työntekijä tarvitsee tukea työllistämiseen tai työllistymiseen, jos asiasta jokin virkamies tekee päätöksen (positiivisen tai negatiivisen), näin malli ei valitettavasti vaan toimi. Tällöin menetetään tavoitteena oleva suuri volyymi ja saavutettavat hyödyt jäävät marginaalisiksi. Täytyy muistaa, että jokainen ostopäätöstä tekevä äänestää aina loppupeleissä jaloillaan. Kun tarpeeksi on päätä hakattu seinään, etsitään toisenlaisia pelikenttiä ja hiekkalaatikoita. Jos tällaisia uusia keinoja lähdetään hakemaan, pitää asiat saada toimintaohjeilla (onko se sitten laki, ohje, määräys vai mikä) sellaiseksi, että kaikki pelurit tietävät, mitä saa tehdä ja tekeminen onnistuu automaattisesti ilman erillisiä viranomaisen päätöksiä.

Tässä maassa on muuten viime aikoina myös huomattu, että te-toimistoissa on liikaa töitä ja liian vähän tekijöitä. Yksityisiä toimijoita on jopa hallituksen voimin toivottu mukaan ja nyt me kaikki kilpaa julistamme, kuinka voisimme näitä asioita tehdä. Pelkään, että tässäkin on vaarana jälleen törmätä siihen, että valtion hankintamallit julkisini tarjouspyyntöineen tekevät mallista niin raskaan, että jälleen suuri volyymi menetetään ja saavutetaan ainoastaan marginaalihyötyjä. Eli tässäkin asiassa olisi tarve saada ensin ohjeistukset sellaiselle tasolla, että toiminta sujuu järkevästi.

Syysterveisin,

ECAM Esa