Kahden urheilua harrastavan lapsen isänä tässä vuosien varrella olen törmännyt vuosittain tähän seurojen varainhankintaan liittyviin kysymyksiin. Siinähän tehdään valinta kahden vaiheilla: myydäänkö äitien leipomia pullia ja saadaan rahaa vai maksetaanko kiltisti jokainen per nenä vähän enemmän. Talkootöissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jotenkin tuntuu, että aina ei muisteta laskea euroja. Siis jos leivotaan yksi ilta pullaa, myydään toinen päivä sitä. Tai jos tehtäisiin tuo sama aika jotain muuta ja se maksaisi 35 eur per nenä. Kumpi valitaan. Varmaan mieltymyksiä on joka suuntaan, mutta jakoa perheiden välillä tulee aina tapahtumaan.

Voisiko tästä vetää vähän laajemmassakin skaalassa kysymystä ostamisen logiikasta. Jos ei aina tehtäisi kaikkea itse, vaan välillä ostettaisiin joltain toiselta palveluja. Mihinkähän perustuu rautakauppojen lanseerama tee-se-itse –rakentaminen. Ihmiset, joilla ei ole alan ammattitaitoa, laitetaan tekemään kaikenlaisia kodin uudistustöitä. Pahimmassa tapauksessa tämä aiheuttaa vain mielipahaa, kun omat seinälaatat joudutaan repimään pois ja kutsumaan ammattimies tekemään työt uudelleen. Jos ammattitaitoa ja aktiivisuutta itseltä löytyy, totta kai sitä kannattaa hyväksi käyttää.

Siis laajemmassa skaalassa. Voisiko edellä olevista tai lukuisista muista yksityiselämän hankinnoista meille jäävän vähän sellainen henkinen negatiivinen tila päälle, mikä aiheuttaa signaaleja myös ostoihin yritysten lukuun. Siitä kai muodostuu liikevaihdon käsite, josta tuloslaskentamme aina alkaa. Okei, vaikka näin ei olisikaan. Niin kai sekin, että suostuisin ostamaan siivousta joltakin yritykseltä kotiin, pihanhoitoa toiselta, rakennustöitä kolmannelta, toisi kai ainakin kolmelle yritykselle rahallista vaihtoa. Eli 3 yritystä saisi myytyä palveluita rahakorvausta vastaan. Jos Suomessa 100 000 kotitaloutta tekisi näin, 300 000 yritystä pystyisi myymään palveluitaan. Käynnistäisikö tämä tai jokin muu tuota vaihdollista oravanpyörää. Ei sillä varmaan Euroopan taloutta takaisin kasvu-uralle nosteta. Mutta mutta …

Syksy on meneillään ja elämme tätä pimeää aikaa Pohjolassa. Tänään ikkunasta ulos katsoessani, en voi olla tuntematta ajatusta, että kyllä tämä jälleen kerran edessämme oleva vuodenaika varmaan taas nostaa henkistä kykyämme selvitä kaikenlaisista asioista. Kaikkihan siitä eivät aina selviä, kuten saamme mediasta aina välillä lukea.

Vanhalla joukkueella ei pärjää kukaan vuodesta toiseen. Huippupelaajat vaihtavat joukkuetta niin jääkiekossa kuin formuloissa. Meillä ECAMissakin olemme syksyn käynnistäneet uudella joukkueella. Tampereen toimistossa Yliopistonrinteellä teitä hyvät asiakkaamme palvelevat nuorekkaalla nopeudella ja aktiivisuudella Jasmiina Karvinen ja Laura Miettinen. Turun toimistolla rekrytarpeitanne täyttää Heli Korhonen.

Hyvää syksyn jatkoa kaikille !

T. ECAM Esa