Kävin tuossa viime talvena mielenkiintoisen käytäväkeskustelun eräällä rekrytointimessuilla.

Työnhakija tuli kyselemään rekrytointiohjelmista. Hetken aikaa kun olin asiaa valaissut, hän sanoi minulle yksiselitteisesti: TEILLÄHÄN ON TÄLLAINEN JENKKIMALLI KÄYTÖSSÄ …

En sitä heti tajunnutkaan, mutta kotona kävin ajatusleikin uudetaan.

Eikös tuolla Atlannin toisella puolella systeemi mene siten, että jos sinulla ei ole työpaikkaa, ei ole terveydenhuoltoa, ei lasten päivähoitopaikkaa jne. Tämä saa ihmiset tekemään kaikkensa työpaikan saamiseksi. Kai niinkin tapahtuu, että ihminen menee yritykseen ja sanoo, että anna mä tuun tänne duuniin ja näytän mitä osaan. Maksat palkkaa sitten, kun siltä tuntuu.

Meillähän on muuten tähän vielä kehittyneempi versio olemassa, jokin kello soitti päässäni.

Työnhakija tarjoaa itseään töihin rekryohjelmien avulla, pääsee jonon ohi sisään. Tässä vaiheessa hyvinvointivaltiomme astuu kehiin. Atlannin toisella puolella työnhakija teki kaiken omaan piikkiin, meillä valtio tukee tässä työnhakijaa. Täysin nollatuloilla ei tarvitse uutta uraa hakea. Kiitos Jutta.

Ehkä tärkeintä on se, että kaikki voittavat – työnhakija, työnantaja, työvoimahallinto ja työministeriö, jopa välittäjä-kouluttajakin saa leipää pöytään. Kaikille ei uutta uraa löydy, se kai kuuluu elämän perusulottuvuuksiin. SILTI ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ !

Aurinkoista vappua,

ECAM Esa